Lapset ympäristökäsityöläisinä

Lapset, aina kun mahdollista, keräävät ja käyttävät luonnostaan erilaisia luonnonmateriaaleja, käpyjä, kiviä, oksia, heinää, maailmojen, olentojen ja ylipäänsä leikin valmistamiseen.

Puhtaat luonnonmateriaalit eivät likaa eikä roskaa. Ne pysyvät kierrätettävinä, mikäli valmistusprosessissa mukaan ei liitetä ympäristöä kuormittavia aineita kuten kemikaaleja tai muoveja. Ympäristökäsitöissä käytetäänkin tekniikoita, jotka mahdollistavat esineiden purkamisen, uudelleenkokoamisen ja tarvittaessa maatumisen.

Prosessissa aikuisen rooliksi muodostuu materiaaleihin ja tekniikoihin liittyvän tiedon sekä taidon välittäminen. Aikuisen ei tarvitse osallistua suunnitteluun tai määrittää lopputuloksen mallia eikä estetiikkaa. Lapset hallitsevat itselleen kauniin ja tarkoituksenmukaisen tuottamisen, mutta käsityötekniikoiden oppiminen tarjoaa heille uusia välineitä muotoilun avuksi.  Aikuisen ja lapsen yhteistyön tuloksena avautuu näkymiä käsityömateriaalien alkuperään ja tekoprosessin vaikutuksista luontoon.

Lapsilla on oikeus käsittää. Tämä vaatii työtä ja opiskelua, mutta on vaivan arvoista ja kiinnostavaa. Ympäristökäsityöt ovat mahdollisuus ymmärtää yksilön osa luonnon vuorovaikutusketjuissa. Näin käsillä tekemisen kautta syntyy uusi suhde ympäristöön, käsityksiä. Todennäköisesti tämän tiedon ja käsittämisen tuloksena lapsia haluaa luopua hankalista materiaaleista kuten  styrox-palloista ja piipunstrasseleista. Synteettiset materiaalit vaihtuvat läheltä helposti löytiviin mahdollisuuksiin eikä luovuudella ole rajoituksia.